Lintuneva ei sovellu turvetuotantoon

Lintuneva sijaitsee noin 9 km Jurvan keskustasta etelään, Jurvan ja Teuvan rajalla. Jurva-Kainasto -tie jakaa Lintunevan kahteen osaan. Vapon hakema turvetuotantolupa koskee Lintunevan itäpuolista aluetta, josta alla myös kuvia.

Alkukesän maisemaa Lintunevan itäpuolella.

Lintunevan pinta on noin 117-125 m meren pinnan yläpuolella. Sen suotyypit vaihtelevat keskusalueelta (keidas-räme-silmäkenevaa ja rahkanevaa) reuna-alueille (rahkaräme/-ojikko, kangasräme/-ojikko ja erilaiset turvekankaat).

 Rubus chamaemorus -raakileita Lintunevalla.

Lintunevan yleisimmät turvelajit ovat rahka- ja tupasvillarahkaturve. Rahkavaltaisia turpeita alueella on noin 95 % ja saravaltaisia noin 5 %.

Polttoturvetta ajatellen turve on kuitenkin liian heikosti maatunutta ja kasvuturpeeksi puolestaan liian epähomogeenistä. Lisäksi turvekerrostuman maatuneisuus vaihtelee erittäin epäsäännöllisin kerroksin. Energiaturvetuotannon estävät puolestaan Lintunevan mataluus, paikoitellen korkea likoisuus sekä melko paksu pintarahka. Johtopäätöksenä näistä, että Lintuneva ei sovellu turvetuotantoon.

Luonnonuoma Lintunevan itäpuolisella alueella.

Lähteet

Länsi- ja Sisä-Suomi Aluehallintovirasto 20.11.2012: Ympäristölupahakemus / Vapo Oy.

Saarinen, Juha & Lappalainen, Riitta (1984). Jurvan suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. Kuopio: Geologian tutkimuskeskus, Maaperäosasto. Raportti 13.4/84/163.

Toivonen, Tapio & Silén, Pertti (1993). Kurikassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Espoo: Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimusraportti 267.

Päivitetty lähdetieto 22.02.2013.